Vaihdettiin kierros Tupakoinnin seuratavat - Pena Palsta
Etusivu
Tietoa Penasta
PenaPedia
Pena Palsta
Kuvakalleria
Savukehinnasto
Linkkejä
Materiaalia

Ajoneuvotietokanta (BETA)
Osoitetietokanta (BETA)

Yritystietokanta (BETA)

Vanhat uutiset

Sähkönsiirron tariffilaskuri

Kappale Kauneinta Suomea
Metsäkaatopaikkoja
--> Adolf <--
LOTTO-numerot

PenaNetworksin museo
PenaNetworksin kirjasto

Suosittelemme Ääliömäiset sivustot

Täytyiskö PenaPedia kaivaa naftaliinista esille? :O

Ehdottomasti!
Jonnena en edes tiedä mikä se on :$

Aiemmat kyselyt

Pulautteet

< Sergei Lavrov> Kun kysyin tauolla, missä vessa on, minut ohjattiin ovelle, jossa luki WC. Kysyin, onko se miehille vai naisille. Minulle vastattiin, että se oli kaikille. En voinut uskoa korviani, mutta niin se vain oli. Te ette voi edes ymmärtää, miten epäinhimillistä se oli.
<bigjari23> Nenäapina (Sami Leminen) on Borneon saarella Indonesiassa asuva erittäin uhanalainen apinalaji. Se on Nasalis-suvun ainoa tunnettu edustaja. Nenäapina. Vanhempi uros. Nuori nenäapina. Nenäapinoiden urokset ja naaraat poikkeavat kokonsa puolesta toisistaan huomattavasti urosten ollessa naaraita isompia. Urosten keskimääräinen pituus on 73–76 cm ja paino 20 kg. Naaraat ovat puolestaan keskimäärin 61–64 cm ja painavat puolet uroksen painosta. Lajin naarailla on muihin kädellisiin verrattuna huomattavan suuri nenä, mutta vain uroksilla on lajille tyypillinen erittäin suuri nenä. Uroksen nenällä voi olla pituutta jopa yli 10 cm.[2] Levinneisyys ja elinympäristö Nenäapina on Borneon saaren endeeminen laji, ja sitä tavataan saarella Brunein, Indonesian Kalimantanin sekä Malesian Sarawakin ja Sabahin alueilla. Alun perin lajia tavattiin koko Brunein rannikolla sekä sen lähistöllä sijaitsevilla Berhalan, Sebatikin ja Pulau Lautin saarilla. Laji jaetaan toisinaan kahteen alalajiin, mutta alalajia N l. orientalis ei kaikki auktoriteetit tunnusta.[1] Lajin elinalue Borneossa keskittyy rannikolle ja saaren sisämaata halkovien jokien varsille.[2] Sitä tavataankin jokivarsien ja rannikon metsissä, mangrovemetsissä, makeanveden suometsissä ja turvesoilla. Lajin yksilöt liikkuvat vain harvoin kauemmas elinalueensa vesiympäristöistä, kuten joilta tai rannikolta. Yhdeksi syyksi tälle on ehdotettu sitä, että pidemmällä sisämaassa maaperästä puuttuu lajin ruokavaliolle tärkeitä mineraaleja ja suoloja.[1] Elintavat Nenäapinat syövät pääasiassa kasveja ja hedelmiä yhteensä 90:tä eri lajista. Noin 40 % lajin ruokavaliosta koostuu hedelmistä ja 52 % lehdistä. Ruokavalio muuttuu kausittain lajin syödessä tammikuun ja toukokuun välillä pääosin hedelmiä ja kesäkuusta joulukuuhun lehtiä. Laji syö ajoittain myös ihmisen viljelmiä, kuten banaaneja.[2] Lajin yksilöt elävät ryhmissä, tavallisesti 1,3–9 km² kokoisella alueella. Eri ryhmien alueet ovat usein päällekkäiset, mutta ryhmät eivät käyttäydy alueellisesti eli puolusta alueitaan. Jokien läheisyydessä nenäapinat nukkuvat joen vierellä ja siirtyvät päiväksi kauemmaksi sisämaahan. Ne vaeltavat kuitenkin vain harvoin yli kilometrin päähän joesta. Lajin yksilöt ruokailevat tavallisesti aamulla ja illalla ennen auringonnousua. Nenäapinan päivä kuluu ruokailun ohella liikkuessa paikasta toiseen ja lepäämällä. Lajin yksilöt viettävät aikansa pääasiassa puissa. Nenäapinat ovat myös hyviä uimareita ja voivat sukeltaa kokonaan veden alla jopa 20 metriä. Ehkäpä välttääkseen saalistajia nenäapinat ylittävät vesiä mieluiten hyppäämällä puusta puuhun vastarannalla.[2] Nenäapinan huomattavin saalistaja on valegaviaali, joka saalistaa sekä täysikasvuisia, että nuoria yksilöitä. Muita lajin saalistajia ovat esimerkiksi puuleopardi, varaanit, pytonkäärmeet, suistokrokotiili ja harjakotka.[2] Uhat ja suojelu Kansainvälinen luonnonsuojeluliitto luokittelee nenäapinan erittäin uhanalaiseksi lajiksi, koska vuonna 2020 tehdyn arvion mukaan sen kanta on pienentynyt 36 vuodessa eli kolmessa sukupolvessa yli 70 prosenttia. Metsästys ja elinympäristöjen tuhoutuminen uhkaavat silti edelleen suurinta osaa populaatiosta. Suurin syy lajin vähenemiselle on sen elinympäristöjen tuhoutuminen maatalouden ja metsäteollisuuden tieltä. Etenkin jokivarsien metsien ja mangrovemetsien kaataminen uhkaa lajin selvitymistä. Toinen uhka on metsästys, ja rauhallisena lajina nenäapina on helppo saalis. Metsästys saattaa nopeasti tuhota kokonaisia kantoja. Lajia metsästetään ruuaksi, mutta myös sen besoaarikivien takia, joita käytetään perinteisessä kiinalaisessa lääketieteessä.[1]
<Putin > Ajelin Mersulla Krimin sillalla, oletteko vähän kateellisia. Muistakaa myös Kremlin sotilasdoktriini.
<Rehtori Keke> Akkojen pyörien penkissä haisee vanha vittu ja paska, tykkään haistella niitä minihame päällä ja korkkarit jalassa.
<Alexander Novak> Kohta on kiljut valmiit

Nimesi:

Lausahdus:

14 käyttäjää paikalla

Muista katsoa myös paikallaolijat!

Pena Palsta

Etusivu | Haku | Käyttäjälista | Rekisteröidy | Ohjeet

Käyttäjätunnus: Salasana:

Tupakoinnin seuratavat

Etusivu -> Oppaat ja vinkit -> Tupakoinnin seuratavat

Lasse
Liittynyt:
2.1.2013 02:38
Tupakoinnin seuratavat
Lähetetty: 28.11.2014 21:04 Muokattu viimeeksi: 16.12.2014 11:56

Tupakoinnin seuratavat



Tupakoiminen on nykyajan seuraelämässä muuttunut siksi yleiseksi tavaksi, että voi miltein kysyä, missä ja milloin sitä ei harrastettaisi.
Yleinen käsitys tupakanpoltosta on tietenkin myös huomattavasti muuttunut. Kun tupakoitsijat, valitettavasti, ovat kaikkialla enemmistönä, ei vähemmistö - tupakoitsemattomat - katso olevansa oikeutettu puuttumaan edellisten henkilökohtaiseen vapauteen, johon nikotiininälän tyydyttäminenkin luettaneen.

Tupakanpoltto ei ole enään yksinomaan miehille varattu nautinto, vaan nykyään naisetkin alkavat yhä enemmän pyrkiä siitä osallisiksi. Niin vapaamieliseksi ei yleinen mielipide ole kuitenkaan muuttunut jälkimmäisiin nähden, että sallisi heidän kadulla polttavan. Mies sen sijaan saa tupruttaa missä ja milloin hyvänsä paitsi siellä, missä tupakanpoltto on nimenomaan kielletty, kuten Suomessa konserttisaleissa, teatterissa, elokuvissa - ulkomailla se on monin paikoin sallittukin -, valtion ja kuntien erinäisissä kulkuneuvoissa jne. On myöskin koteja, joissa >>esivalta>> valkoisten ikkunaverhojen vuoksi kieltää tupakoimisen. Tupakoitsijalle varatussa rautatievaunussa ei meillä enään pidetä tarpeellisena ennen savukkeen sytyttämistä pyytää siihen lupaa läsnäolevilta naisilta. Vain rajoitetuissa piireissä herrasmies pyytää naisseuraltaan lupaa halutessaan polttaa. Salonkiin ja ravintolaan ei sovi tulla savuke suussa, eikä tervehtyä ketään samalla tupakoiden. Sivistynyt henkilö ei milloinkaan puhu savuke suussa.

Kohdatessaan kadulla tuttavan, jota haluaa oikein kädestä puristaen tervehtiä, on tupakoivan herrasmiehen otettava vasemmalla kädellä savuke tai sikari suustaan, oikealla nostettava hattua ja pantava se sitten vasempaan käteen samalla oikealla tervehtien.

Saadessaan vieraan tupakoidessaan, on tälle tarjottava savuke tai sikari tai sitten lopetettava tupakointi. Kutsuissa, joissa on tarjolla tupakkaa, on epäkohteliasta isäntäväkeä kohtaan vetää esille omat savukkeensa (ellei ole tottunut käyttämään yksinomaan merkkiä, jota ei tarjota). Sikari on aina leikattava eikä hampain purtava. Paremmanpuoleisissa kutsuissa ja ravintoloissa on piipun polttaminen sopimatonta.

Nykyään tarjoillaan jo päivällispöydässä savukkeita, useimmiten juuri ennen jälkiruokaa, tuttavallisissa kutsuissa jo aikaisemminkin. Hauskimman näköistä on asettaa tarjottimelle erilaisia savukkeita, kynttilä tai erikoinen sytytyslamppu, pieniä tuhkakuppeja ja tulitikkulaatikoita, joita nykyään saa erikoisen sieviä ja koristeellisia.
Herrasmies pitää huolta siitä, että hänen pöytänaisensa saa savukkeensa sytytetyksi ja sytyttää sitten vasta omansa. Ruokapöydässä ei tarjota sikaria, se poltetaan vasta kahvin kera. Kyseenalaista on, voiko herrasmies päivällisen aikana ottaa esille savukkeensa, ellei talon pulesta niitä tarjoilla. Talon emäntä voisi tällaisesta loukkaantua, sillä senhän voi käsittää moitteeksi tai huomautukseksi siitä, ettei kaikista vieraitten tarpeista ole huolehdittu. Missään tapauksessa ei nuorin seurassa saa tehdä aloitetta, hän odottakoon, kunnes joku arvovaltainen ensin on sytyttänyt savukkeensa.

Todellinen herkkusuu pitää tupakopimista ruokapöydässä sopimattomana ja emäntää loukkaavana, koska se pilaa makuaistin ja herkullisesti valmistetut ruat ja hyvät viinit eivät tällöin pääse täysiin oikeuksiinsa.
Herrasmies ei tupakoi naisseurassa kadulla, paitsi ehkä ollessaan kotimatkalla juhlasta. Hän ei myöskään sytytä savukettansa ollessaan sairaalassa potilaan huoneessa sairaskäynnillä. Tupakoitsijan on pidettävä huolta siitä, ettei sirottele tuhkaa ympärillensä minne ja miten tahansa, vaan käyttää tuhkakuppia. Samoin on savukkeen ja sikarinpätkät aina huolellisesti sammutettuina pantava niille varattuun astiaan.

----------------------------------------
Jotkut sanoo, että aiheuttaa ja jotkut sanoo, että he ovat polttaneet 80 vuotta eikä vielä ole tullut keuhkosyöpää.

Vastaa aiheeseen

Sinun pitää kirjautua sisään tai rekisteröityä osallistuaksesi keskusteluun!

Copyright © PenaNetworks säätiöt 2006 - 2022